Jenni Poikelus Keniassa “Tytöt pitää pelastaa silpomiselta"

05.11.2019
Jenspa tapasi matkallaan muun muassa suloisen 6-vuotiaan Estherin, joka oli vaarassa joutua silvotuksi.

YleX:n radiotoimittaja Jenni "Jenspa" Poikelus vieraili Keniassa, jossa tyttöjen sukuelinten silpomimista tapahtuu edelleen joidenkin heimojen keskuudessa vaikka se on lain mukaan kiellettyä. Esimerkiksi teesadoistaan ja vehreistä kukkuloistaan tunnettu Kisiin alue kätkee kauneutensa alle julman perinteen, sillä yli 95 % alueen tytöistä silvotaan edelleen. Jenspa tutustui alueella Solidaarisuuden työhön, jonka tavoite on pelastaa tytöt silpomiselta.

Jenspalle matka Keniaan ja tutustuminen paikallisiin tyttöihin nosti monenlaisia ristiriitaisia tunteita pintaan.

– Tunteeni vaihtelivat epäuskosta raivoon ja surusta iloon. Yllätyin, kuinka avoimesti tyttärensä silponut äiti kertoi katumuksestaan ja häpeästään. Sydäntäni särki, kun silvottu tyttö kertoi omasta epätäydellisyydestään. Liikutuin kuullessani, kuinka yksi silpomisvaarassa ollut tyttö oli puolustautunut ja jopa joutunut uhkaamaan isoäitiään poliisilla. 

“Tuntui todella epätodelliselta kuunnella,  kuinka entinen silpoja osoitti varsinaista ammattiylpeyttä tekemisistään, eikä ymmärtänyt, että oli tehnyt vahinkoa jo tuhansille tytöille. Silpominen oli hänelle, kuten monille muillekin ihan arkipäiväinen, normaali asia. Kaikki matkalla kuulemani tarinat olivat osoitus siitä, että silpomisen vastainen työ on todellakin tärkeää.”

Solidaarisuuden silpomisen vastainen työ keskittyy pitkäkestoiseen vaikutustyöhön – tiukasti juurtuneita perinteitä ei muuteta muutamassa vuodessa, saati sitten vuosikymmenessä. 

– Erityisesti mieleeni jäi tapaaminen suloisen 6-vuotiaan Estherin ja tämän isoäidin kanssa. Isoäiti oli jo päättänyt, että vie pienen Estherin silvottavaksi. Kun kysyin häneltä syitä tytön silpomiseen, isoäiti kertoi minulle, että silvottuna Estheristä tulee muun muassa parempi vaimo, kauniimpi, eikä hän juoksentele poikien perässä. 


Estherin kohtalona olisi ollut silpominen sinä samaisena aamuna, kun Jenspa oli haastattelemassa perhettä. Haastattelun takia toimenpide lykkääntyi. 

– Ajatuskin Estherin silpomisesta tuntui aivan kauhealta. Todella karmaisevan asiasta teki se, että juuri ennen haastattelua kuulimme, että ihan kadun toisella puolella tyttöjä valmisteltiin silvottaviksi. Koska me satuimme paikalle, nämä tytöt pelastuivat silpomiselta. 

Viime tingassa pelastuneet tytöt vietiin Solidaarisuuden järjestämälle turvaleirille, joten he säästyivät silpomiselta ainakin toistaiseksi. Turvaleirit ovat nimensä mukaisesti leirejä, joille tytöt pääsevät kolme kertaa vuodessa turvaan silpomiselta. Silpomisia tehdään eniten loma-aikoina, koska toimenpiteestä parantuminen vie viikkoja. 

– Leirit ovat todella tärkeitä ja niitä pitäisi olla lisää. Leireillä lapsille kerrotaan silpomisen vaaroista 
ja opetaan heitä puolustamaan itseään sekä sisariaan. Leirillä tytöille vaikeaa aihetta käsiteltiin runoin, lauluin, näytelmin ja piirroksin. Oli todella vaikuttavaa kuulla, miten lapset lauloivat  “Me ollaan lapsia, me ollaan ihmisiä, meillä on tunteet. Olkaa kilttejä ja älkää leikatko meitä!” 


Muisto mahtipontisesta ja voimakkaasta laulusta saa Jenspan hymyilemään edelleenkin. 

“Oli tosi hienoa tavata näitä vahvoja mimmejä,  jotka puolustivat oikeutta omaan kehoonsa niin monin tavoin. Toisaalta se tuntui samalla tosi surulliselta - ei lapsen pitäisi joutua ajattelemaan näitä asioita, vaan niiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä.”

Matkan aikana Jenspa pääsinkin näkemään varsin konkreettisella tavalla, miten silpomisen vastainen työ auttaa. Hänelle selvisi myös, mikä on paras lääke tiukasti juurtuneita perinteitä vastaan. 

– Koulutuksen ja tiedon merkitystä ei voi aliarvioida. Jos tietoa vain olisi ja se olisi tuotu heille oikeassa muodossa, he eivät ehkä silpoisi tyttäriään. Asenteiden muuttamiseen tarvitaan paljon työtä ja kaikki apu on tarpeen. 

 

Lisää koskettavia tarinoita Keniasta ja Jennin matkasta kuulet Nenäpäivänä 8.11.

 

Ole mukana pelastamassa tyttöjä silpomiselta.