13.10.2011
Koomikot Ketonen ja Myllyrinne kävivät toteamassa, että Sierra Leonessa tarvitaan apua. Vaikeakulkuisilla alueilla moskiittoverkot pelastavat pieniä lapsia turhilta malariakuolemilta. Yksi verkko maksaa alle 5 euroa.
Nälänhätä ravistelee kuivuudesta ja levottomuuksista kärsivää Afrikan sarvea. Avun tarve siellä on
suuri. Akuuttien hätätilanteiden lisäksi maailmalla on lukuisia maita, jossa tarvitaan rahaa niin
sanottuihin hiljaisiin katastrofeihin.
Kehitysmaissa noin 100 miljoonaa lasta ei käy lainkaan koulua, ja helposti estettävään ja
hoidettavaan malariaan kuolee vuosittain lähes miljoona lasta. Yksi kipeästi apua tarvitseva maa on
länsiafrikkalainen Sierra Leone, jossa malariaan, ripuliin tai keuhkokuumeeseen kuolee joka viides
lapsi. Odottavista äideistä yksi kahdeksasta kuolee synnytyksessä.
Sketsisarjastaan Ketonen ja Myllyrinne tunnetut näyttelijät Kari Ketonen ja Ville Myllyrinne
lähtivät toukokuussa Nenäpäivän lähettiläinä tutustumaan Suomen Punaisen Ristin työhön Sierra
Leonessa. Järjestö saa tukea Nenäpäivä-keräyksestä.
Kohti valoisampaa tulevaisuutta
YK:n mukaan Sierra Leone on maailman kolmanneksi vähiten kehittynyt maa. Koomikkokaksikko
pääsi omin silmin todentamaan sen maaseudulla:
- Vehreydestä huolimatta elämä siellä on hyvin vaikeaa. Tiet ovat huonoja, kulkuvälineitä ei ole ja
hoito on kaukana. Ja on todella kuuma, Ketonen muistelee.
- Paikoitellen juomavesi oli juomakelvotonta, mutta silti sitä juotiin keittämättäkin, jos kylässä ei
vielä ollut omaa kaivoa, Myllyrinne kertoo.
- Eräässä kylässä juomavettä otettiin pienestä seisovasta lammikosta, josta nousi ummehtunut haju.
Samassa lätäkössä kyläläiset pesivät pyykkinsä, vieressä valmistettiin palmuöljyä ja mikä pahinta,
lähistöltä löytyi yhä sisällissodan aikaisia ruumiita, jotka pilaavat alueen vesistöjä.
Sierra Leone on kovia kokenut maa, jota repi sisällissota vuosina 1991-2000. Sadat tuhannet lapset
ja nuoret eivät ole lainkaan käyneet koulua, vaan he ovat sotineet. Maan terveydenhoitojärjestelmä,
tieverkosto ja elinkeinoelämä ovat rapakunnossa. Aikuisista vain 41 prosenttia osaa lukea.
Odotettavissa oleva elinikä on 48,2 vuotta.
Mutta paljon on jo tehty ja yhä tehdään. Maassa on vuonna 2010 käynnistynyt terveysuudistus, joka
takaa odottaville äideille ja alle 5-vuotiaille lapsille ilmaisen terveydenhoidon. Lukuisat maat ja
kansainväliset järjestöt, kuten UNICEF, tukevat hallitusta terveydenhoidon rahoittamiseksi.
Myös SPR on vuosia tukenut Sierra Leonea monin eri tavoin. Tulevan kolmen vuoden ajan järjestö
ohjaa osuutensa Nenäpäivä-keräyksestä terveyshankkeeseen, jota se on vuodesta 2007 alkaen
toteuttanut yhdessä Sierra Leonen Punaisen Ristin kanssa. Hankkeen puitteissa syrjäkylien
asukkaille jaetaan malariaverkkoja ja tietoa sairauksien ehkäisystä ja hoidosta. Myös kaivoja
rakennetaan.
Ihmeverkko auttaa
Aikuisille ja yli 5-vuotiaille lapsille loistauti malaria ei ole yhtä vaarallinen kuin odottaville äideille
ja pienille lapsille. Malariaa levittävät hyttyset, yleensä yöaikaan. Tauti nostattaa tyypillisesti
korkean kuumeen.
Suuri osa Sierra Leonen noin 5,5 miljoonasta asukkaasta asuu vaikeakulkuisilla alueilla. Tällaisissa
olosuhteissa malarialta välttyminen ja oireiden riittävän aikainen tunnistaminen on elintärkeää.
Lääkitystä on, mutta sen äärelle on päästävä ajoissa.
Malariaa voi ehkäistä tehokkaasti nukkumalla yönsä moskiittoverkon alla. Hyttyskarkotteella
käsitelty verkko, jonka alla mahtuu nukkumaan kolme lasta, maksaa alle viisi euroa.
Sierraleonelaiselle summa on suuri tai mahdoton.
Punainen Risti on jakanut ja yhä jakaa satoja tuhansia verkkoja syrjäkyliin yhdessä maan
hallituksen ja muiden järjestöjen kanssa. Lisäksi Punaisen Ristin paikalliset terveysvapaaehtoiset
vierailevat kodeissa ja kyläkokouksissa ja opastavat ripustamaan verkot oikein. Väärinripustettuina
ne eivät auta.
Vapaaehtoiset jakavat tietoa paitsi malarian oireista myös muista terveyteen liittyvistä asioista,
kuten hivin ehkäisystä, hygieniasta, rokotuksista ja perhesuunnittelusta. On myös perustettu
äitiyden kerhoja, joissa yhteisöjen naiset jakavat terveystietämystä.
Verkosta huolimatta itikka voi pistää. Silloin on tärkeä tunnistaa oireet ja hakeutua riittävän ajoissa
hoitoon. Sitä Punaisen Ristin vapaaehtoiset painottavat kyläläisille.
Pienille lapsille malaria aiheuttaa helposti anemiaa, jolloin veri lopettaa hapen kuljettamisen.
Raskaana oleville naisille tauti voi käynnistää ennenaikaisen synnytyksen, mikä vaarantaa sekä
äidin että lapsen hengen.
Miten päästä hoitoon?
Malaria ja monet muut sairaudet olisivat Sierra Leonessakin hoidettavissa, jos hoitoon pääsy olisi
helpompaa ja jos äidit lähtisivät hakemaan hoitoa ajoissa. Helpommin sanottu kuin tehty. Etäisyydet
ja perheet ovat suuria.
Monelle matka sairaalaan tai kyläklinikalle on pitkä eikä kulkuvälineitä juurikaan ole. Useat
pääsevät hoitoon vain jalkapatikalla ja kaukaa, jolloin perille saavutaan liian usein liian myöhään.
Sierra Leonen eteläisessä maakunnassa Pujehunissa on 300 000 asukasta – suuren piirtein yhtä
paljon kuin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella – mutta vain yksi sairaala. Ja tässä sairaalassa
on vain yksi ambulanssi, joka on samalla huoltoajoneuvo lääkkeille ja muille sairaalatarvikkeille.
Niitä haetaan kaukaa pääkaupungista Freetownista.
Ville Myllyrinne muistelee tutustumiskäyntiä maakuntasairaalaan, jonka varustelutaso on
tyypillinen Sierra Leonen kaltaiselle köyhälle maalle:
- Näky oli pysäyttävä. Kuumassa ja kosteassa ilmastossa oli sängyt täynnä potilaita.
Kari Ketonen jatkaa:
- Uutuudestaan huolimatta sairaalassa ei ollut juoksevaa vettä saati ilmastointia. Lattialla juoksenteli
torakoita ja sähköä oli iltaisin vain synnytyssalissa.
Suomessa sairaaloissa on sähköä ja perille pääsee helpolla. Keskussairaaloiden lisäksi on
poliklinikoita ja yksityissairaaloita. Terveyskeskuksiakin meillä on tiheään. Sierra Leonessa on
kyläklinikoita. Ne ovat alimiehitettyjä ja ylikuormitettuja, mutta silti niissä voidaan pelastaa henkiä.
Jos potilaat saapuvat paikalle ajoissa.
Suomalaisten avulla on merkitystä
Sierra Leonessa joka viides lapsi kuolee ennen viiden vuoden ikää. Se on inhimillisesti
kestämätöntä. Maalla on kuitenkin toivoa saada alennettua lapsikuolleisuutta. Pitkäjänteinen
kehitysyhteistyö auttaa siinä.
Kun tarkastellaan viimeisen 200 vuoden maailmanlaajuisia tilastoja, nähdään että lasten
henkiinjäämismahdollisuuksien paranemisesta ja muun hyvinvoinnin nostamisesta seuraa viiveellä
syntyvyyden laskua. Näin on käynyt myös Suomessa. Erityisesti tyttöjen kouluttautumisella on
havaittu selkeä yhteys pienempiin perheisiin.
Ei siis ole sattumaa, että tällä hetkellä maailman korkeimmat syntyvyys- ja lapsikuolleisuusluvut
ovat Sierra Leonen kaltaisten köyhien maiden lisäksi Afganistanissa ja Somaliassa, maissa, joissa
on sodittu pitkään. Sekasortoisissa olosuhteissa kukaan ei voi hyvin, kaikkein vähiten lapset.
Lisää Ketosen ja Myllyrinteen kokemuksista Sierra Leonessa ja SPR:n työstä siellä nähdään
Nenäpäivä-showssa YLE TV2:ssa perjantaina 4.11. klo 19.10–24. Ketonen ja Myllyrinne tukevat
Nenäpäivä-kampanjaa myös pöljäilyn kautta. Heidän hauskaa varainkeruutaan voi 13.10. alkaen
sponssata osoitteessa nenäpäivä.fi.
Kukaan ei voi valita olosuhteita johon syntyy, mutta moni meistä voi valita auttaako.
Teksti: Tanja Railo
