Esimerkiksi Keski-Nepalissa Dhadingin, Gorkhan ja Tanahunin alueilla väestö on täysin riippuvainen maanviljelyksestä, mutta vuoristoisella seudulla vain 15 % perheistä saa viljelyksiltään riittävästi ravintoa. Valtaosa lapsista ja naisista kärsii aliravitsemuksesta. Alueen väestö koostuu etnisistä vähemmistöistä ja daliteista, eikä heillä ole mahdollisuutta tarvitsemiinsa terveys- ja koulutuspalveluihin. Naisista paikoitellen vain 5 % osaa lukea. Vuoristoyhteisöjä tuetaan monipuolisella yhteisönkehityshankkeella, josta hyötyy n. 23 000 ihmistä. Yli 2000 koululaista on jo saanut paremmat koulunkäyntimahdollisuudet ja 12 kerhoa tarjoaa lapsille tukea elämäntaidoissa, kouluoppimisessa ja toiset huomioonottavassa käyttäytymisessä.
Mielenterveysongelmat ovat Nepalissa yleisiä, syynä on mm. pitkään jatkunut sisällissota. Lapsilla ongelmia aiheuttavat lisäksi kouluissa yleiset rangaistus- ja kurinpitomenetelmät sekä huono koulu- ja kotiympäristö. Erityisesti tytöillä on ongelmia sovittaa yhteen koti- ja koulutyön vaatimukset. Nepalissa ei ole psykiatrikoulutusta ja mielenterveysongelmia tunnetaan ja tunnistetaan huonosti. Lähetysseura tukee Nepalissa uraauurtavaa lasten mielenterveystyötä Dolakhan ja Kavren piirikunnissa. Yhteistyössä koulujen kanssa opettajille opetetaan lapset paremmin huomioivia opetusmenetelmiä ja kouluympäristöä muokataan lapsiystävällisemmäksi mm. perustamalla kerhoja ja kirjastoja sekä antamalla tilaa leikille ja luovuudelle. Vanhempainyhdistyksiä perustamalla myös vanhemmat saadaan mukaan toimintaan. Myös terveydenhuoltohenkilöstöä koulutetaan tunnistamaan ja hoitamaan mielenterveysongelmia.
Lapsikeskeisten opetusmenetelmien ansiosta lapset oppivat paremmin ja myös viihtyvät koulussa. Ennen kouluun tuloa pelättiin, nyt sinne tullaan mielellään.
Palpan alueella Länsi-Nepalissa Lähetysseura tukee Tansenin sairaalan yhteisöterveydenhuoltoa, joka edistää lasten ja naisten terveyttä hoidon, tiedon ja koulutuksen avulla. Eri osissa Nepalia 7 piirikunnan alueella Lähetysseura tukee paikallisia yhteisöjä ja viranomaisia parantamaan sekä julkisen että yhteisöpohjaisen peruskoulutuksen saatavuutta ja laatua.
Suomen Lähetysseura saa näihin hankkeisiin ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja, Lähetysseuran omavastuuosuus on 15 %. Lähetysseura on toiminut Nepalissa vuodesta 1978.
Dolakha ja Kavre ovat syrjäisiä alueita Itä-Nepalissa. Siellä toimii 60 mallikoulua, joissa opettajille on opetettu uusia, lapsikeskeisiä opetustapoja ja joihin on perustettu kirjastot sekä toimitettu opetusmateriaaleja ja leikkivälineitä. Viidessä vuodessa oppilaiden poissaolot ovat vähentyneet 90 prosenttia. Mikä on muuttunut?
Kali Devin peruskoulun seitsemäsluokkalaiset tytöt selailevat kirjoja kirjastossa ja kertovat:
”Ennen oli meidänkin koulussamme paljon fyysistä kuritusta: karttakeppi, ulosajo, ylös ja alas hyppyyttäminen, korvista vetäminen ja hakkaaminen. Meitä myös haukuttiin, nolattiin ja kutsuttiin alentavin sanoin. Seurauksena oli yökastelua, änkytystä, pelkäämistä ja masennusta sekä poissaoloja. Opimme huonosti, pelon ja häpeän vallassa, inhosimme koulua. Emme uskaltaneet kysyä, vaikka emme ymmärtäneet. Opettaminen oli toistamista ja ulkoa opettelua.”
”Ja koska olimme huonoja koulussa, meitä kuritettiin myös kotona ja kutsuttiin laiskoiksi. Usein tyttöjä ei enää lähetetty kouluun viidennen luokan jälkeen.”
”Tiedämme, että asiat ovat muuttuneet paljon niissä 60 mallikoulussa, joissa opettajia koulutetaan ja järjestetään vanhempainkokouksia. Rangaistukset ovat poistuneet ja nyt opettajat keskustelevat ja kannustavat.”
”Parasta oli, kun Forward Looking -järjestöstä kuuro opettaja piti meille viiden päivän kurssin piirustuksesta. Opettelimme kopiointia, väritystä, mallista piirtämistä ja sarjakuvien tekoa. Ei siinä paljon tulkkia tarvittu, hän opetti näyttämällä.”
Nepalissa sielläkin, missä opetusta on saatavilla, sen laatu on usein heikkoa ja opetusmateriaalit puutteellisia. Suomen Lähetysseura tukee hanketta, jossa paikallisten kansalaisjärjestöjen, opetusviranomaisten ja koulujen kanssa parannetaan koulutuksen saatavuutta ja laatua.
Teksti ja kuvat: Kirsti Kirjavainen
”Onko tämä poika niin rikas, että hänellä oli varaa nielaista kolikko?", nauravat hoitajat.
Kuten moni ikäisensä lapsi, Sanu laittaa suuhunsa kaikenlaista. Tällä kertaa se oli kolikko! Hänen pelästyneet vanhempansa halusivat viedä pojan sairaalaan, mutta mistä köyhä pariskunta saisi rahaa sairaalamaksuihin?
Tansenin lähetyssairaala oli vastaus. He voivat mennä sinne ja saada edullista ja luotettavaa hoitoa. He matkustivat sairaalaan neljä tuntia kantaen poikaa sylissään.
Röntgenkuva paljasti, että kolikko oli tukevasti syvällä pojan kurkussa. Valitettavasti sairaalassa ei ollut oikeaa instrumenttia kolikon ulosvetämiseen. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavana, joten tohtori Olak Jirel päätti ottaa riskin ja käyttää kumiletkua kolikon poistamiseen. Hellästi hän työnsi letkun henkitorveen, kunnes sen kärki osui kolikkoon. Letkusta imettiin ilma pois ja sitä vedettiin hitaasti ja varovasti ulos, kunnes kolikon sai ulos pihdeillä.
Kaikki huokaisivat helpotuksesta, erityisesti pieni poika itse.
Köyhinä maanviljelijöinä pojan vanhemmat eivät ehkä osanneet lähtiessään lukea sairaalan portissa ollutta kylttiä, mutta heidän kokemuksensa olisi saanut heidän yhtymään sen sanomaan: ”Me palvelemme, Jeesus parantaa!”
Sanu kolikonpoisto-operaation jälkeen. Teksti ja kuvat UMN (United Mission to Nepal).
19-vuotias, naimaton, ja yhä vielä koulussa! Rekha ei ole kuulevinaan kiusoittelua. Kun hän saa kohta käytyä koulunsa loppuun, hän on kylänsä ensimmäinen tyttö, joka on siinä onnistunut.
Rekha ei ollut päästä kouluun ollenkaan. Hän syntyi köyhän maanviljelijäperheen esikoisena ja työskenteli kovasti, jotta hänen viisi nuorempaa sisarustaan voisivat käydä koulua. Hän halusi kovasti kouluun itsekin, mutta kuka sitten tekisi kotityöt ja auttaisi pienempien kanssa? Vanhimpana lapsena se oli hänen velvollisuutensa.
13-vuotiaana Rekhan vanhemmat antoivat hänelle luvan osallistua lukutaitotunneille iltaisin, kunhan hän teki ensin päivän töitä. Opiskelu ja työnteko samanaikaisesti oli väsyttävää, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Kun hän täytti 16, isä päätti, että nyt Rekhan oli aika mennä naimisiin. Rekha ei suostunut lopettamaan opiskelua mennäkseen naimisiin ja jatkaakseen raadantaa ja elämää köyhyydessä.
Samaan aikaan eräs kansalaisjärjestö tarjosi hänen kylälleen pienen määrän opiskelustipendejä. Rekha anoi, ja sai myönteisen vastauksen. Nyt hänen kova uurastuksensa on kantanut hedelmää ja tämä rohkea nuori nainen on toteuttamassa unelmansa.
2 € kouluterveystarkastus ja madotushoito yhdelle koululaiselle
5 € tulonsaantikoulutus yhdelle pienviljelijäperheelle (kasvisten, vuohien tai sikojen kasvatus)
10 € vihannesten siemeniä satokauden ulkopuoliseen viljelyyn ravinnon ja lisätulon lähteeksi yhdelle pienviljelijäperheelle
200 € laatikollinen leikkimateriaalia esikoululle
300 € 5 kk:n lukutaitokurssi 20 lapselle/naiselle (sis. opettajan palkan, kirjat, vihkot)
500 € koulukirjasto (kirjoja, kaappeja) tai matto ja huonekalut yhteen luokkaan
