Intian kainalossa sijaitseva Bangladesh on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista. Maa on kooltaan puolet Suomea pienempi, mutta asukkaita maassa on kolmekymmentä kertaa enemmän. Tapahtuneista edistysaskeleista huolimatta maa on yhä alikehittynyt. Noin 40 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä.
Maaseudulla pienviljelijöiden ja maattomien toimeentulo on hyvin vaikeaa. Kaupungeissakaan ei ole tarpeeksi tarjolla työtä – ainakaan sellaista josta maksetaan säällistä palkkaa. Monet perheet ajautuvat äärimmäiseen köyhyyteen, esimerkiksi perheen pääasiallisen elättäjän sairastumisen seurauksena. Myös luonnonkatastrofit, kuten tulvat ja hirmumyrskyt, aiheuttavat vuosittain suurta tuhoa eri puolilla maata ja vaikeuttavat köyhien elämää.
Bangladeshin valtiolla on kohdennettua sosiaaliturvaa köyhille kotitalouksille, mutta apu ei ole riittävä, eivätkä apu ja sen tarvitsijat usein kohtaa. Kroonisessa köyhyydessä elävät perheet eivät kykene tarjoamaan lapsilleen hoivaa ja suojelua.
Alle viisivuotiaista lapsista neljä kymmenestä on alipainoisia. Suurin osa lapsista aloittaa peruskoulun, mutta vain hieman yli puolet selviytyy viidennelle luokalle saakka. Lapsityövoiman käyttö on myös mittava ongelma. Maan 5-17 -vuotiaista lapsista 7 miljoonaa tekee töitä perheensä tukemiseksi. Työ on usein raskasta ja vaarallista, ja kaukana kotoa työskennellessään monet lapset joutuvat hyväksikäytön kohteeksi.
Työtä tekevät lapset ajavat asioitaan perustamissaan kerhoissa. Kuva: Rajot Kanti Debnath
Pelastakaa Lapset on edistänyt lastensuojelua Bangladeshissa vuodesta 2008 lähtien. Tavoitteena on ollut vähentää haitallista lapsityötä sekä lasten työperäistä muuttoa maaseudulta kaupunkeihin.
Bangladeshin köyhimpiin lukeutuvilla Mymensinghin ja Netrokonan alueilla Pelastakaa Lapset tukee työtä, jolla lisätään lasten ja heidän perheittensä sosiaalista turvallisuutta. Tämä tapahtuu muun muassa parantamalla köyhien perheiden mahdollisuuksia hyödyntää julkisia sosiaalipalveluja, tiedottamalla työnteon haitoista lapsen kehitykselle sekä luomalla toimintamalleja, joiden avulla kaikkein räikeimmät lapsiin kohdistuvat rikkomukset voidaan ehkäistä.
Toiminnalla edistetään lasten koulunkäyntiä, vähennetään haitallista lapsityövoiman käyttöä ja parannetaan lasten ravitsemusta sekä pääsyä terveydenhuollon pariin. Lastensuojelun edistämiseksi seurataan myös lapsiystävällisen politiikan, sääntöjen ja lakien noudattamista muun muassa työpaikoilla.
Sosiaalisen turvallisuuden edistäminen on tehokas keino katkaista köyhyyskierre.
10 € Koulupuku ja koululaukku (pakolliset useimmissa kouluissa) lapselle
20 € Koulukirjoja, vihkoja ja kyniä kyläkoulun lapselle
30 € Lapsen oikeuksien kerhotilan vuokra puoleksi vuodeksi
40 € Lapsenvuoden koulumaksut
40 € Leikki- ja urheiluvälineitä lasten kerholle
Pari Banu, 14, syntyi köyhään perheeseen Mymensinghin alueella Bangladeshissa. Viisilapsisen perheen isä toimi rikšakuskina ja ansaitsi 100–200 takaa eli 1–2 euroa päivässä. Isä omisti pienen maapalstan, mutta laittoi sen vuokralle, jotta saisi rahaa kahden vanhimman tyttärensä myötäjäisiin. Pian perheellä ei ollut edes syötävää, kun isä alkoi olla liian vanha ajamaan rikšaa.
Parin kaksi vanhempaa veljeä joutui keskeyttämään koulunkäyntinsä ja menemään töihin. Pari itse lopetti koulun kolmannella luokalla ja ryhtyi auttamaan äitiään kotitaloustöissä.
Parin kasvaessa isä halusi naittaa tyttärensä tai lähettää hänet kaupunkiin kotiapulaiseksi. Pari halusi kuitenkin jatkaa koulunkäyntiä, mikä onnistuikin Pelastakaa Lasten toiminnan myötä. Kahden vuoden koulunkäynnin jälkeen tyttö pääsi vaatturikurssille.
Pari työskenteli jonkin aikaa pienipalkkaisena harjoittelijana, jonka jälkeen hän otti lainaa, osti ompelukoneen ja ryhtyi yrittäjäksi. Pari on myös voinut tehdä töitä hyvämaineisessa vaatetehtaassa ja hänen tulonsa kaksinkertaistuivat noin 50 euroon kuukaudessa.
Pari on nyt perheensä suurituloisin ja voi palkallaan auttaa koko perhettään. Parin äiti toteaa: ”Ellen olisi nähnyt omin silmin mitä tyttäreni on saanut aikaan, en uskoisi että tyttö voi toimia näin. Vanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja tuttavat ovat ylpeitä Parin saavutuksista. Pari toivoo aikuisena omistavansa vaatturiliikkeen. ”
”Unelmani on, että meillä olisi oma koti. Yritän auttaa isääni saamaan vuokraamansa maapalstan takaisin haltuunsa.
