Avustuskohteet

Zarina Akhter on neljähenkisen perheensä ainoa elannon hankkija, koska hänen miehensä invalidisoitui tekstiilihikipajassa tapahtuneessa työtapaturmassa.

Zarina työskentelee Dhakassa 12-16 -tuntisia työpäiviä kuutena päivänä viikossa. Hän sai aikaisemmin tästä 33 euron kuukausipalkkaa. Ammattiliittojen kovan taistelun jälkeen ja kansainvälisen painostuksen ansiosta minimipalkkataso on nyt noin 50 euroa. Zarinan tekemiä paitoja ostetaan Euroopassa 30 eurolla. Hän saa niistä tekopalkkaa 2,4 senttiä kappaleelta.

Zarina kuuluu nyt tekstiiliammattiliittoon siinä toivossa, että ensi vuonna edut paranisivat. Liitot tarjoavat myös koulutusmahdollisuuden Zarinan lapsille sekä terveyspalveluja. Lasten hyvä tulevaisuus on Zarinalle kaikkein tärkeintä.

Shafali Begum joutui 12-vuotiaana keskeyttämään koulun ja lähtemään kotiapulaiseksi Mymensinghin kaupunkiin Bangladeshissa. Kahden vuoden ajan tyttö teki töitä kurjissa oloissa ja työpaikan välittäjä pimitti osan palkkarahoista. Oman perheen tilanne ei kotikylässä kohentunut, vaikka ruokittavia suita oli yksi vähemmän. Sitten Shafalin vanhemmat saivat tukea ja opastusta oman toimeentulonsa parantamiseksi. Shafali palasi kotiin ja käy nyt kyläkoulua. Hän toivoo voivansa jatkaa opintojaan.

Seitsemänvuotias Nixon jäi aikoinaan isosiskonsa hoiviin, kun pojan isä ja äiti muuttivat työn perässä eri paikkakunnille. Siskon väkivaltainen aviomies heitti Nixonin Nairobin kaduille. 

Katuelämä oli karua. Jätteiden keräämisellä ansaitsemillaan lanteilla lapset ostavat liimaa, sillä liiman haistelu on keinoa selvitä jatkuvasta nälästä ja pelosta.

Nenäpäivän tuella Nixon pääsi pois kadulta vuonna 2006 ja käy nyt lukiota. Sinäkin voit auttaa Nixonin kaltaisia katulapsia pääsemään kadulta kotiin ja kouluun. 

Nyandewo asuu Sierra Leonessa Sungan kyllä. Hän on äiti, jolta on kuollut kolme lasta. Kaikki kolme menehtyivät ripuliin tai malariaan – tauteihin, joihin kenenkään ei pitäisi kuolla.

Kylän joki on ainoa vesilähde, sen vedellä peseydytään ja pestään pyykit. Vuosien ajan vettä myös juotiin ja käytettiin ruoanvalmistukseen. Ihmiset eivät tienneet veden aiheuttavat ripuli- ja oksennustauteja.
Vuosittain 150 asukkaan kylässä kuoli neljästä kuuteen lasta ripuli- tai oksennustautiin.

Pari vuotta sitten Punainen Risti opetti kyläläisille, kuinka juomavesi puhdistetaan. Kylään rakennettiin myös kaivo. Nyt lapset eivät enää kuole ripulitauteihin. Sinun avullasi viedään elämää pelastavaa tietoa

10-vuotiaan Lovenessin molemmat vanhemmat ovat sokeita, pikkusiskoja Lovenessilla on neljä. Saliman kylässä Malawissa asuvan perheen omaisuus mahtuu pieneen: vaihtovaatteet, kaislasta punotut makuualustat, pari kattilaa ja asuinmaja. Perheen vanhimpana lapsena Loveness tienaa ruokarahoja torimyyjänä. Kova vastuu 10-vuotiaalle tytölle, jonka mielestä kivointa on pelata polttopalloa ja hyppiä ruutua. Sinun avullasi voimme auttaa Lovenessin kaltaisia lapsia käymään koulua ja leikkimään!

Candida Castro on 17-vuotias yksinhuoltajaäiti Ginganga Moisesin kylästä, Angolan itäosasta. Kun Candida tuli raskaaksi, poikaystävä kieltäytyi vastuusta. Niinpä Candida jäi asumaan isänsä ja äitinsä taloon. Elantonsa Candida hankkii viljelemällä perheen yhteistä maatilkkua ja myymällä vihanneksia torilla. Iltaisin Candida pesee perheen pyykit ja tiskit kylän vieressä kulkevassa pienessä joessa. Samalla Dena-vauva pääsee pesulle. Kylässä toimii lukutaitoryhmä, johon osallistuu kolmekymmentä lukutaidotonta kyläläistä, suurin osa naisia.

Safia Ali Ismael on 22-vuotias nuori nainen, joka asuu Buraon läänissä, Somalimaan aavikoiden keskellä, yhdessä pienen Abdirahman-poikansa kanssa. Safian peruskoulu jäi aikoinaan kesken, mutta nyt hän on valmistunut Solidaarisuuden tukeman ammattikoulun kotitalouslinjalta. Koulutus toi töitä: Safia tekee ruokaa naapureille ja opettaa omalle luokalleen käytännön taitoja ja ruoanlaittoa. Tulevaisuuden haaveena on perustaa oma leipomo ystäviensä kanssa. Sinun avullasi Safian kaltaiset nuoret Somalimaassa saavat mahdollisuuden itsenäiseen elämään kotimaassaan!